Ensimmäisessä varsinaisessa kirjoituksessani lähden käsittelemään yhtä salaiseen minäkuvaani liittyvää asiaa. Tämä asia on vaivannut minua lukuisia kertoja ja vaivaa yhä edelleenkin vaihtelevilla tavoin. Se on ollut osa minua jo useita vuosia. Se asia on, vaatteet.... Niin.. Ehkä pieni antikliimaksi? Eikös vaatteet nyt ole aika normaali asia jokaisella?
Avaan asiaa enemmän. Kiinnostukseni liittyy naisten vaatteisiin. Noh, kyseessähän ei sinänsä ole mikään ns. vakava asia mikä nyt ainakaan vahingoittaisi ketään millään lailla, paitsi ehkä itseäni. Muistan lapsuudestani ajan jolloin aloin jo kiinnostua naisten vaatteista. Kävin niitä sovittelemassa, kokeilemassa ja muuten vain tunnustelemassa. Se ehkä liittyi muutenkin lapsena niihin asioihin kun kaikki tuntui kiinnostavalta ja se oma identiteetti alkoi muodostua. Kiinnostus vaatteisiin kuitenkin hiipui iän karttuessa ja murrosiästä sekä täysi-ikäisyyden ajoista päästiin ohi ilman, että asia olisi ollut mielessä millään tavoin. Kiinnostus vaatteisiin kuitenkin alkoi hiljalleen palaamaan mieleen ja kasvamaan siinä parinkympin tietämillä. Ensin vain ohimennen muisteluna lapsuusajasta, aina kasvaen siihen, että löysin itseni selaamasta naisten vaatteita netistä, päättyen niiden ostamiseen.
Vaikka tosiaan elämme, erityisesti Suomessa, varsin sivistyneessä yhteiskunnassa ei se tarkoita kaiken olevan hyväksyttyä. Toki täällä elää huomattavan paljon hyväksyvämpiä ihmisiä kuin vaikkapa itänaapurissamme jossa voin vain kuvitella elämisen ja olemisen hankaluuden tämänkaltaisten asioiden kanssa. Siltikin, se ei poista sitä yksilön kokemaa ristiriitaisuutta ja pelkoa siitä, ettei yhteiskunta hyväksy. Nainen joka liikkuu miesten vaatteissa tai "äijämäisissä" vaatteissa on tietyllä tavalla cool tai erilainen. Ihmiset mahdollisesti katsovat, että onpas siinä vähän erikoinen nainen mutta mikäpäs siinä. Entäpäs jos mies liikkuu naisten vaatteissa julkisella paikalla? Voi sitä katseiden ja ihmettelyn määrää. Cool, naisellisuus tai erilaisuus (ainakaan positiivisessa mielessä) eivät ole asioita jotka ensimmäisenä nousevat pintaan. Ehei, pahimmillaan naisten vaatteista pitävä mies mielletään jopa pervoksi.
Tämän huomaa helpoiten varmaankin kaupassa, tai ainakin itse huomaan. Kävelen miesten vaatteiden ostastolle jossa liikkuu nainen. Kukaan ei kiinnitä naiseen ihmeempää huomiota. Ajatellaan, että ehkäpä tuo katselee miehelleen lahjaa. Antakaapas olla jos minä liikun naisten vaatteiden osastolla. Voi sitä katseiden määrää. Olen saanut myyjiltä ihan ohjeita, että miesten vaatteet löytyvät tuolta toisesta päästä. Senpä vuoksi en tästä asiasta numeroa halua tehdä ja kaikki tilaukset menevät netin kautta. Ei tarvitse vastata kiusallisiin kysymyksiin, ei kokea halventavia katseita tai jopa suoranaista mollaamista ja vinoilua.
Mitä sitten saan tästä vaateasiasta? Siinä onkin iso pala purtavaksi. Toisinaan viihdyn flanellipaidassa, metsurin housut jalassa ja moottorisaha kourassa tekemässä puita. Toisinaan löydän itseni pitsihipstereissä, hameessa, sukkanauhaliiveissä ja erinäisissä muissa pukineissa. Koen saavani sen hetken olla jotain muuta.. Joku muu.. Saan irtaantua hetkeksi todellisuudesta ja jättää arkiset huolet taakseni. Jollain tavalla pukeutuminen tuo myös eräänlaista seksuaalista nautintoa. Se on kiihottavaa, kiellettyä ja vapauttavaa. Toisinaan onnistun rentoutumaan, toisinaan koen lähinnä itseinhoa. Miksi olen tällainen, miksi pidän näistä vaatteista. Ei miehen kuulu tällainen olla. Eikö? Ei yhteiskunnan mielestä eikä niiden normien mielestä joita itse olemme määrittäneet. Ei niitä normeja määritä kukaan muu, kuin me itse. Ne normit ovat silti niin syvällä päässämme, että ne ohjaavat toimintaamme. Samoin itseäni, koen häpeää käyttäessäni naisten vaatteita, koska miehen ei kuulu tehdä niin. Joskus on hankalaa päättää mitä mieltä on oman vaatekaappinsa sisällöstä. Löytyy bokseria, kauluspaitaa, flanellipaitaa, farkkua, reisitaskuhousua ynnä vastaavaa. Sitten on taso jossa on pitsisiä housuja, sukkanauhaliivejä, mekkoja, hameita, korsetti ja vastaavia.
Olen kulkenut pitkän matkan, että olen pystynyt antamaan itselleni luvan tilata vaatteita ja käyttää niitä. Vielä on silti pitkä matka siihen, että saan niistä oikeasti osan itseäni. Saisin ymmärryksen, että ne asiat ovat osa minua eikä kukaan muu tuomitse minua siitä, kuin minä itse. Julkiselle paikalle en kuuna päivänä uskaltautuisi pukeutuneena. Hyvin harvoille olen elämässäni puhunut tästä mielenkiinnosta. Olen myös kerrottuani siitä saanut kokea vastarintaa ja katkaistua välejä. Miksi? Kaikkea ei tarvitse ymmärtää se on selvä mutta kun kyseessä on asia joka ei vahingoita yhtään ketään, eikö sitä voisi silti hyväksyä? Tarttuuko tämä mielihalu jotenkin? Kokemieni asioiden vuoksi en juurikaan tänä päivänä näistä asioista huutele. Tämän blogin kautta yritän saada purettua tuntojani, ajatuksiani ja toivon mukaan jaettua ymmärrystä siitä, että mitä pahaa meissä on vaikka olisimme yksilöllisiä emmekä mahtuisi tiettyihin normeihin? Entä sitten?
Aion jatkossakin ostaa naisten vaatteita ja aion jatkossakin pukeutua niihin. Toivottavasti suuremman oman sisäisen rauhan ja ymmärryksen kanssa. Olen haaveillut ja fantasioinut siitäkin, että joskus saisin kokea tällaisen "feminisoinnin". Joku pukisi ja meikkaisi minut ajatuksen kanssa. Panostaisi siihen, että olisin mahdollisimman naisellinen. Se olisi kokemuksena vapauttava, mahdollisesti ainakin. Tai sitten hirvittävä itseinhon aiheuttaja. Kuka tietää. Seuraavaksi joka tapauksessa viikonlopun ja vapaan kunniaksi menen kiskaisemaan hipsterit jalkaan ja mekon päälle. Tykkäsitte tai ette. Seuraavaan kirjoitukseen, kiitos.
Avaan asiaa enemmän. Kiinnostukseni liittyy naisten vaatteisiin. Noh, kyseessähän ei sinänsä ole mikään ns. vakava asia mikä nyt ainakaan vahingoittaisi ketään millään lailla, paitsi ehkä itseäni. Muistan lapsuudestani ajan jolloin aloin jo kiinnostua naisten vaatteista. Kävin niitä sovittelemassa, kokeilemassa ja muuten vain tunnustelemassa. Se ehkä liittyi muutenkin lapsena niihin asioihin kun kaikki tuntui kiinnostavalta ja se oma identiteetti alkoi muodostua. Kiinnostus vaatteisiin kuitenkin hiipui iän karttuessa ja murrosiästä sekä täysi-ikäisyyden ajoista päästiin ohi ilman, että asia olisi ollut mielessä millään tavoin. Kiinnostus vaatteisiin kuitenkin alkoi hiljalleen palaamaan mieleen ja kasvamaan siinä parinkympin tietämillä. Ensin vain ohimennen muisteluna lapsuusajasta, aina kasvaen siihen, että löysin itseni selaamasta naisten vaatteita netistä, päättyen niiden ostamiseen.
Vaikka tosiaan elämme, erityisesti Suomessa, varsin sivistyneessä yhteiskunnassa ei se tarkoita kaiken olevan hyväksyttyä. Toki täällä elää huomattavan paljon hyväksyvämpiä ihmisiä kuin vaikkapa itänaapurissamme jossa voin vain kuvitella elämisen ja olemisen hankaluuden tämänkaltaisten asioiden kanssa. Siltikin, se ei poista sitä yksilön kokemaa ristiriitaisuutta ja pelkoa siitä, ettei yhteiskunta hyväksy. Nainen joka liikkuu miesten vaatteissa tai "äijämäisissä" vaatteissa on tietyllä tavalla cool tai erilainen. Ihmiset mahdollisesti katsovat, että onpas siinä vähän erikoinen nainen mutta mikäpäs siinä. Entäpäs jos mies liikkuu naisten vaatteissa julkisella paikalla? Voi sitä katseiden ja ihmettelyn määrää. Cool, naisellisuus tai erilaisuus (ainakaan positiivisessa mielessä) eivät ole asioita jotka ensimmäisenä nousevat pintaan. Ehei, pahimmillaan naisten vaatteista pitävä mies mielletään jopa pervoksi.
Tämän huomaa helpoiten varmaankin kaupassa, tai ainakin itse huomaan. Kävelen miesten vaatteiden ostastolle jossa liikkuu nainen. Kukaan ei kiinnitä naiseen ihmeempää huomiota. Ajatellaan, että ehkäpä tuo katselee miehelleen lahjaa. Antakaapas olla jos minä liikun naisten vaatteiden osastolla. Voi sitä katseiden määrää. Olen saanut myyjiltä ihan ohjeita, että miesten vaatteet löytyvät tuolta toisesta päästä. Senpä vuoksi en tästä asiasta numeroa halua tehdä ja kaikki tilaukset menevät netin kautta. Ei tarvitse vastata kiusallisiin kysymyksiin, ei kokea halventavia katseita tai jopa suoranaista mollaamista ja vinoilua.
Mitä sitten saan tästä vaateasiasta? Siinä onkin iso pala purtavaksi. Toisinaan viihdyn flanellipaidassa, metsurin housut jalassa ja moottorisaha kourassa tekemässä puita. Toisinaan löydän itseni pitsihipstereissä, hameessa, sukkanauhaliiveissä ja erinäisissä muissa pukineissa. Koen saavani sen hetken olla jotain muuta.. Joku muu.. Saan irtaantua hetkeksi todellisuudesta ja jättää arkiset huolet taakseni. Jollain tavalla pukeutuminen tuo myös eräänlaista seksuaalista nautintoa. Se on kiihottavaa, kiellettyä ja vapauttavaa. Toisinaan onnistun rentoutumaan, toisinaan koen lähinnä itseinhoa. Miksi olen tällainen, miksi pidän näistä vaatteista. Ei miehen kuulu tällainen olla. Eikö? Ei yhteiskunnan mielestä eikä niiden normien mielestä joita itse olemme määrittäneet. Ei niitä normeja määritä kukaan muu, kuin me itse. Ne normit ovat silti niin syvällä päässämme, että ne ohjaavat toimintaamme. Samoin itseäni, koen häpeää käyttäessäni naisten vaatteita, koska miehen ei kuulu tehdä niin. Joskus on hankalaa päättää mitä mieltä on oman vaatekaappinsa sisällöstä. Löytyy bokseria, kauluspaitaa, flanellipaitaa, farkkua, reisitaskuhousua ynnä vastaavaa. Sitten on taso jossa on pitsisiä housuja, sukkanauhaliivejä, mekkoja, hameita, korsetti ja vastaavia.
Olen kulkenut pitkän matkan, että olen pystynyt antamaan itselleni luvan tilata vaatteita ja käyttää niitä. Vielä on silti pitkä matka siihen, että saan niistä oikeasti osan itseäni. Saisin ymmärryksen, että ne asiat ovat osa minua eikä kukaan muu tuomitse minua siitä, kuin minä itse. Julkiselle paikalle en kuuna päivänä uskaltautuisi pukeutuneena. Hyvin harvoille olen elämässäni puhunut tästä mielenkiinnosta. Olen myös kerrottuani siitä saanut kokea vastarintaa ja katkaistua välejä. Miksi? Kaikkea ei tarvitse ymmärtää se on selvä mutta kun kyseessä on asia joka ei vahingoita yhtään ketään, eikö sitä voisi silti hyväksyä? Tarttuuko tämä mielihalu jotenkin? Kokemieni asioiden vuoksi en juurikaan tänä päivänä näistä asioista huutele. Tämän blogin kautta yritän saada purettua tuntojani, ajatuksiani ja toivon mukaan jaettua ymmärrystä siitä, että mitä pahaa meissä on vaikka olisimme yksilöllisiä emmekä mahtuisi tiettyihin normeihin? Entä sitten?
Aion jatkossakin ostaa naisten vaatteita ja aion jatkossakin pukeutua niihin. Toivottavasti suuremman oman sisäisen rauhan ja ymmärryksen kanssa. Olen haaveillut ja fantasioinut siitäkin, että joskus saisin kokea tällaisen "feminisoinnin". Joku pukisi ja meikkaisi minut ajatuksen kanssa. Panostaisi siihen, että olisin mahdollisimman naisellinen. Se olisi kokemuksena vapauttava, mahdollisesti ainakin. Tai sitten hirvittävä itseinhon aiheuttaja. Kuka tietää. Seuraavaksi joka tapauksessa viikonlopun ja vapaan kunniaksi menen kiskaisemaan hipsterit jalkaan ja mekon päälle. Tykkäsitte tai ette. Seuraavaan kirjoitukseen, kiitos.
Kommentit
Lähetä kommentti