Salattu minä

Olen taas päätynyt tilanteeseen, jossa en tahdo saada kontrollia itseeni. Tilanteeseen, jossa ajatukseni vaeltelevat levottomasti etsien paikkaansa. Siihen pisteeseen jossa halut määräävät enemmän kuin saisivat. Taasen pari viikkoa on kulunut jatkuvasti miettien seksiä ja sitä, kuinka sitä voisikaan tehdä erilaisin tavoin. Taino oikeastaan vain yksin tavoin. Antaa toisen/toisten päättää kuinka minua käytetään. Pari viikkoa olen käytännössä joka päivä masturboinut ja miettinyt kalua. Miettinyt, kuinka paljon sitä haluaisinkaan. Yrittänyt laittaa uusia verkkoja vesille ja löytää seuraa. Se muuten onkin yllättävän hankalaa, koska pääasiassa seuraa löytyisi itseäni neljä kertaa vanhemmista miehistä tai sitten homma vain lässähtää kasaan. Miksi? Koska minä haluan ainakin tietää toisesta asioita ennenkuin lähden tapaamaan ja huomata, että olemme samalla aallonpituudella. Kovin usein käy niin, että kysyessäni toiselta osapuolelta "kertoisitko itsestäsi hieman lisää", on vastaus, ett

Tilasin uusia vaatteita ja samassa hötäkässä uuden mielenkiinnon kohteita. Ensinnäkin vaatteet, mitä tilasin? Itseasiassa kirjoitan tätä tekstiä samalla testaten uusia hankintojani. Ensimmäisenä huomiona on ehdottomasti uudet sukkanauhaliivit ja sukat. Ah, rakastan aivan ylettömän paljon sukkanauhaliivejä. Ne ovat kertakaikkisen upeita ja kauniita, pitäisin niitä mielelläni useamminkin. Toisena tuli hankittua uusi hame, sellainen kietaistava malli joka on nopea pukea ja mukavan liehuva päällä. Kolmantena rintaliivit. Mustanharmaat ja osittain pitsiset sekä kaarituetut mutta mukavasti ilman mitään toplinkeja. Tunnen oloni erittäinkin rentoutuneeksi ja vapautuneeksi. Tuntuu, kuin olisin ihan jossain muualla kuin "vain" kotonani työpäivän jälkeen. Tiedän tosin kyllä, että jahka pahimmasta endorfiiniryöpystä päästään niin alkaa taas se tutuksi muodostunut häpeä ja jopa inho itseäni kohtaa.. Ei kuitenkaan mennä siihen vaiheeseen vielä, se on myöhemmän ajan ongelma tänään. Mikä on