Töissä on taas riittänyt haipakkaa. Työmatka on pitkähkö ja päivät ovat järjestäen noin kymmenen tuntia pitkiä. Päivän jälkeen tuntuu aina, että mitään ei enää jaksaisi tehdä. Iso osa energiasta menee töissä ihmisten paimentamiseen ja luotsaamiseen, olenhan heistä tietyllä tavalla vastuussa. Olo tuntuu useinkin olevan kuin elokuvassa "Päiväni Murmelina", ihan sama mitä teet niin sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen. Yrität keksiä miten saisit pysäytettyä tämän kehän, onnistumatta siinä kuitenkaan. Jatkuva työtaakka, stressi, toisista huolehtiminen ja paine on laukaissut mielessäni ajatuksen, tarpeen, tahtotilan, toisenlaisen paineen. Haluaisin välillä olla jonkun toisen huolehdittavana. Havahduin haaveilemaan roolileikistä, joko miehen tai naisen kanssa. Yksinkertaistan nyt ajatustani ja tahtotilaani yhteen sanamuotoon, joka on "yksinkertainen kotirouva". Roolileikki voisi siis olla jotain muutakin, tietysti, mutta kuvailen tunnettani nyt tällä sanalla. Tässä