Loppuvuosi meni varsin mukavissa merkeissä. Oli lomaa, juhlapyhiä ja sukulaisten tykönä reissaamista. Uusi talokin tuli hankittua ja muutto suoritettua vuodenvaihteessa. Puuhaa ja tekemistä riitti varsin miellyttävästi. En miettinyt työasioita enkä oikeastaan mitään muutakaan ylimääräistä. Keskityin lepäämään, kiertelemään kavereiden ja sukulaisten tykönä ja viimeisimpänä olen keskittynyt uuden talon laittamiseen itselleni mieluisaan kuntoon. Nyt olen kuitenkin taas palannut töihin ja takaisin arkeen. Arki on monesti hyvä asia. Se pitää meidät kiinni päivittäisessä tekemisessä ja monet asiat sujuvat rutiinilla. Omalla kohdallani paluu arkeen kuitenkin tarkoittaa myös tiettyjä lieveilmiöitä omassa päässäni. Se sama iänikuinen ilmiö ja ajatus on jälleen kerran palannut takaisin. Addiktio alistumiseen ja kaluun... Olen taas pisteessä jossa huomaan keskittymiskykyni olevan heikentynyt. Välillä pystyn keskittymään käsillä olevaan asiaan hyvin, erityisesti mikäli se tulee hieman yllättäen.