Salattu minä

Tulipa tässä hankittua uusia seksileluja joten pitäähän siitä heti kirjoittamaan tulla. Lelut ovat kivoja, vaikka joskus tuntuukin että hävettää hankkia niitä. Mielestäni kaikkien kannattaisi, ainakin edes yhtä, lelua kokeilla joskus. Itse olen kyllä ihan koukussa niihin, mieli tekisi joka kuukausi tilata jotain uutta kokeiltavaksi. En oikein koskaan ole ymmärtänyt mikä niissä pitäisi hävettää, vaikka itsekin syyllistyn monesti häpeän tunteeseen niiden kanssa. Käyttöönhän ne on tehty, eikö vaan? Leluliikkeessä töissäolevien nyt vähintään luulisi olevan avoimin mielin olevia ihmisiä jotka ovat vain iloisia siitä, että ihmiset uskaltavat välineitä tilailla. Mutta ei, häpeilyn ja punastelun tunne istuu syvässä. Seksuaalisuus on aina ollut ja tulee aina olemaan iso osa jokaisen ihmisen arkea, miksi sitä pitäisi siis häpeillä? Kyllä, on myös aseksuaaleja ihmisiä jotka eivät välttämättä tunne seksuaalisia haluja toisia ihmisiä kohtaan, eivätkä välttämättä ylipäätään ollenkaan. Sekin kuitenki

Minulla riittää erilaisia fetissejä, fantasioita ja haluja. Yksi niistä on kuitenkin melkeinpä ylitse muiden. Sekin toki vaihtelee eikä se aina pyöri mielessä vahvasti. Kuitenkin ison osan ajasta, tämä fetissi tai halu valtaa mielen niin, että se melkeinpä estää toimimisen. En vain saa sitä mielestäni enkä pysty lopettamaan sen miettimistä. Yritän keskittyä töihini, normaaleihin rutiineihin kotona tai yleisesti normaaliin kanssakäymiseen, siinä onnistumatta. Tämä halu on tietyllä tavalla jopa yksinkertainen eikä välttämättä täytä kaikkien mielestä fetissin määritelmää. Minusta se täyttää, sillä tämä asia palaa mieleeni niin usein ja niin voimakkaasti että se vaikuttaa omaan tekemiseen. Tämä halu on suihinottaminen. Jep, ei nyt ehkä niin jännittävä ja ihmeellinen asia kuin ehkä odotettiin. Mikä tästä sitten itselläni tekee fetissin? Juurikin se, että mietin tätä asiaa lähes päivittäin. Noh niin kuin todettua, joskus saan sen pois mielestäni enkä ajattele sitä ollenkaan. Usein siltikin

Ensimmäisessä varsinaisessa kirjoituksessani lähden käsittelemään yhtä salaiseen minäkuvaani liittyvää asiaa. Tämä asia on vaivannut minua lukuisia kertoja ja vaivaa yhä edelleenkin vaihtelevilla tavoin. Se on ollut osa minua jo useita vuosia. Se asia on, vaatteet.... Niin.. Ehkä pieni antikliimaksi? Eikös vaatteet nyt ole aika normaali asia jokaisella? Avaan asiaa enemmän. Kiinnostukseni liittyy naisten vaatteisiin. Noh, kyseessähän ei sinänsä ole mikään ns. vakava asia mikä nyt ainakaan vahingoittaisi ketään millään lailla, paitsi ehkä itseäni. Muistan lapsuudestani ajan jolloin aloin jo kiinnostua naisten vaatteista. Kävin niitä sovittelemassa, kokeilemassa ja muuten vain tunnustelemassa. Se ehkä liittyi muutenkin lapsena niihin asioihin kun kaikki tuntui kiinnostavalta ja se oma identiteetti alkoi muodostua. Kiinnostus vaatteisiin kuitenkin hiipui iän karttuessa ja murrosiästä sekä täysi-ikäisyyden ajoista päästiin ohi ilman, että asia olisi ollut mielessä millään tavoin. Kiinnos

Tämä on blogi. Blogi, aiheesta minäkuva ja seksuaalisuus osana sitä. Aivan ensimmäisenä haluan kiittää ihmistä, joka on saanut minut kannustettua aloittamaan blogin pitäminen. Ihminen joka on omalla esimerkillään auttanut monia muita ja varmasti tulee vielä auttamaan useita, useita muitakin ihmisiä jotka painivat erilaisten ongelmien parissa jotka liittyvät seksuaalisuuteen. Tämä ihminen pitää myös blogia, joka tunnetaan nimellä Seksiaddiktin päiväkirja. Törmäsin tähän blogiin sattumalta etsiessäni tietoa netistä. Etsiessäni vastauksia omaa mieltäni vaivaaviin kysymyksiin. Löydettyäni tämän ihmisen blogin, en saanut sitä mielestäni. Kävin lukemassa sitä yhä uudelleen ja uudelleen. Tekstit kiehtoivat minua kovasti. Tunsin eräänlaista yhteyttä omien ajatuksieni kanssa tämän ihmisen kirjoituksiin ja teksteihin. Minun on otettava yhteyttä tämän blogin pitäjään, mietin. Uskaltauduin laittamaan viestiä vaikka ajattelinkin jo etukäteen, että näinköhän tässä käy samalla tavoin kuin yleensäki