Salattu minä

Jokaisessa meistä on erilainen annos maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Riippumatta siitä onko henkilö mies, nainen tai jotain muuta. Me kaikki ilmennämme itseämme eri tavoin. Toiset ovat ääri- miehekkäitä, toiset ääri- naisellisia. Siltikin, jokaisessa on ripaus sitä toistakin puolta. Se voi ilmentyä päivittäisessä käytöksessä tai se voi jollekin tulla yllätyksenä uudessa tilanteessa, että käyttäytyykin itselleen yllätyksellisellä tavalla. Olen tässä viimeaikoina pohtinut taas vaihteeksi itseäni. Erityisesti omaa tasapainoani tässä asiassa. Olen huomannut, että en ole tasapainossa näiden asioiden kanssa. En oikein osaa edes selittää, että millä tavoin en ole. Se on vain tunne. Tunne siitä, että feminiininen minäni ei ole tarpeeksi pinnalla. En tiedä mistä se tunne kumpuaa. En tiedä, miten voisin ruokkia tällä hetkellä sitä puolta itsessäni. En suoraan tiedä syitä, miksi maskuliininen minäni on ottanut enemmän valtaa. Kenties liian äijäpainotteinen seura, liian äijäpainotteiset akt

Herään unestani. En kuitenkaan vielä avaa silmiäni. Tunnen itseni levänneeksi mutta haluan nauttia vapaapäivästäni, enkä nouse heti tähän päivään. Vaikka silmäni ovat kiinni, näen kesäisen aamuauringon valonsäteiden kajastavan. Tunnen kuinka aurinko alkaa lämmittää kasvojani. Tovin päästä avaan silmäni ja näen makuuhuoneen ikkunasta, kuinka ulkona olevan koivun oksat ovat täynnä lehtiä ja heiluvat hiljalleen kevyessä tuulessa. Nousen ylös ja venyttelen. Tunnen itseni harvinaisen virkeäksi ja iloiseksi. Avaan verhot kunnolla ja petaan sängyn. Puen vaatteeni päälle, jotka ovat makuuhuoneessa olevalla tuolilla siististi viikattuna. Käsiini osuvat ensimmäisenä ihanat, syvänpunaiset pitsiunelmat. Sujahdan alusvaatteisiini. Rakastan sitä pitsin pehmeää tunnetta ihollani. Päälleni heitän pitsisen, tumman aamutakin josta tarkasti katsottuna hieman kuultavat läpi alusvaatteeni. Tunnen itseni iloiseksi. Sipsuttelen keittiöön. Kumarrun kyynärpäideni varaan katselemaan keittiön ikkunasta ulo