Salattu minä

 Tämä ei ole uusi fantasia sinänsä, olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut. Kirjoitan fantasiastani silti, koska se on voimakkaasti ja hallitsevasti mielessä tällä hetkellä. Fantasia on pakeneminen/kiinni joutuminen. Aikaisemmin taisin kirjoittaa jotakin isosta kartanosta tai saaresta ja samalla teemalla tässä mennään. Ehkäpä tässä fantasiassa on BDSM vivahteita ja voisi käyttää termejä Hunter/Pray tai Predator/Pray. Fantasiassani olen jossakin paikassa, olkoot se sitten se iso kartano tai saari. Kuitenkin sellainen paikka jossa on riittävästi tilaa liikkua ja piiloutua, mutta sieltä ei suoranaisesti pääse pois kuin korkeintaan yhdestä paikasta, joka ei ole minulla tiedossa. Tiedän tilanteen tässä paikassa ja tiedän, että jossain päin tätä paikkaa on pakoreitti tai paikka, josta pääsee "turvaan". Tiedän myös, että muut tässä paikassa olevat tietävät minun olevan siellä, ja he haluavat löytää minut. Ja he, ovat äärimmäisen kiimaisia ja halukkaita. Tässä paikassa voisi olla pii

 En tiedä millaista on olla nainen, kuinka voisinkaan tietää? Uskon kuitenkin tietäväni siitä jotain, vain hitusen, pintaraapaisun. Tiedän miltä tuntuu kun on "bad hairday" Tiedän miltä tuntuu kun niihin viimeisiin sukkiksiin tulee reikä Tiedän miltä tuntuu kun valmiin silmämeikin pilaa rajauskynällä Tiedän miltä tuntuu kun parhaista rintaliiveistä tulee aivan väärällä hetkellä luu läpi Tiedän miltä tuntuu kun laittaudut pari tuntia, ja toinen osapuoli sanoo, että näytätpäs ihan kivalta... Minulla on netissä joitakin kuvia itsestäni laittautuneena ja pukeutuneena, onpahan muutama seuranhakuilmoituskin. En varmasti saa niin paljon viestejä kuin mitä naiset saavat. Saamissani viesteissä on silti aivan riittävästi esimerkkejä täysin luokattomasta ja epäasiallisesta kielenkäytöstä. Voin vain kuvitella, millaisia viestejä naiset saavat seuraa hakiessaan, tai ihan muuten vain työelämässä, baarissa tai missä tahansa. Voin hyvin uskoa ja ymmärtää erilaiset paineet, joita naisiin kohd

 Aihe ei ole sinänsä enää uusi mutta siitä on pakko kirjoittaa uudelleen koska se pyörii mielessäni niin voimakkaasti. Aihe on käytettävänä oleminen. Seksuaalisesti pidän itseäni hyvinkin vahvasti alistuvana enkä ainakaan ajatuksen tasolla kaihda moniakaan asioita mitä voisin kokeilla. Seuran pitäisi tietysti kohdata sen kanssa luotettavuuden osalta. Tällä hetkellä olo on erityisen alistuva, sellainen käytettävänä olemisen tarve on korostunut. Aikaisemminkin olen kirjoittanut, että fiilikseni ovat usein sellaiset, että haluaisin olla "naisen paikalla" kun puhutaan seksistä. Tarkennan nyt taas, että en tietenkään ajattele tai pidä naisia mitenkään objekteina mutta kärjistän nyt omaa ajatustani tähän vähän voimakkaammin. Mieleni on vallannut halu olla käytettävänä, kohteena, objektina, seksileluna. Asiana johon toinen tulee purkamaan halunsa, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Nauttisin roolileikistä jossa olen palvelija, sisäkkö, orja tai muu vastaava. Olen miehen, naisen ta

 Olen havainnut kiinnostuneeni eräästä asiasta ja se on kuvauksiin meneminen. Pidän erittäin paljon kuvista, joissa on vintage/retro/rockabilly/pin up tyyliä. Kyseinen tyyli kiehtoo niin miehissä kuin naisissakin, vaikka naisia tulee ihailtua ehkä enemmän näyttävyyden vuoksi. Samaan aikaan ihailen näissä kuvissa naisten kauneutta mutta toisaalta haaveilen, että voisinpa näyttää edes murto-osan yhtä hyvältä. Olisi suuri nautinto päästä ammattilaisen meikattavaksi ja kuvattavaksi. Itse tulee kuvia näpsittyä itsestään mutta se on ihan uskomattoman vaikeaa puhelimella, joka on telineessä. Näyttö on telinettä kohti ja yritä siinä sitten arvioida mitä kuvassa tulee näkymään kun puolet näytöstä on piilossa. Tuleeko vastavaloa, onko valoa riittävästi, rajautuuko kuva hyvin... Ammattilaisen kanssa ei tarvitsisi murehtia tällaisia asioita. Taas kerran esteenä on se uskalluksen kynnys. Miten minä ikinä kehtaisin ottaa yhteyttä kummankaan alan ammattilaisiin, meikkauksen ja kuvaamisen? Toki itseki

 Jaksan edelleen hämmentyä tästä samasta asiasta. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin mutta kirjoitan silti uudelleen. Olen päässyt yllättymään taas useita kertoja tästä samasta asiasta, mutta en liiemmälti positiivisesti. Miten se seuran löytäminen on niin hankalaa? Onko vika minussa vai siinä toisessa? Tulemmeko väärinymmärretyksi keskenämme? Olenko liian ronkeli? Tai liian vaativa? Pystyn aina vain uudelleen ja uudelleen hämmentymään siitä, miten nopeasti ihmiset haluavat tavata eri seuranhakupalstojen kautta. Heti ensimmäisessä viestissä kysytään osoitetta johon voi tulla. Siis oikeastiko?? Aina tuntuu siltä, että on liikaa vaadittu kun haluaisin tutustua toiseen ihmisenä ennen tapaamista. Ei minun kaikkea tarvitse tietenkään tietää mutta edes perusasiat toisesta. Vaikka toki minulla se muna on mielessä, niin ei sillä tiedolla vielä pitkälle mennä, että toista haluttaa ja muna on xx/yy kokoinen. Tämä pistää väkisinkin miettimään, että vaadinko sitten liikaa, kun en ole valmis ta

 Töissä on taas riittänyt haipakkaa. Työmatka on pitkähkö ja päivät ovat järjestäen noin kymmenen tuntia pitkiä. Päivän jälkeen tuntuu aina, että mitään ei enää jaksaisi tehdä. Iso osa energiasta menee töissä ihmisten paimentamiseen ja luotsaamiseen, olenhan heistä tietyllä tavalla vastuussa. Olo tuntuu useinkin olevan kuin elokuvassa "Päiväni Murmelina", ihan sama mitä teet niin sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen. Yrität keksiä miten saisit pysäytettyä tämän kehän, onnistumatta siinä kuitenkaan. Jatkuva työtaakka, stressi, toisista huolehtiminen ja paine on laukaissut mielessäni ajatuksen, tarpeen, tahtotilan, toisenlaisen paineen. Haluaisin välillä olla jonkun toisen huolehdittavana. Havahduin haaveilemaan roolileikistä, joko miehen tai naisen kanssa. Yksinkertaistan nyt ajatustani ja tahtotilaani yhteen sanamuotoon, joka on "yksinkertainen kotirouva". Roolileikki voisi siis olla jotain muutakin, tietysti, mutta kuvailen tunnettani nyt tällä sanalla. Tässä