Joinakin päivinä on todella vaikeaa keksiä, kuinka kaikkien mielihalujen, fantasioiden ja tuntemuksien kanssa pitäisi olla. Monessa tilanteessa ei auta kuin lähteä lenkille, keksiä jotain konkreettista tekemistä tai mahdollisesti helpottaa omaa oloansa. Puhuminen auttaisi varmasti monessa tilanteessa ja onneksi minulla on edes yksi ihminen, jolle voin suoraan kirjoittaa tuntemuksistani. Tämä ihminen on se upea ja herttainen ihminen jonka avustuksella ja innoittamana olen tämän blogin laittanut pystyyn, eli neiti joka pitää ja kirjoittaa seksiaddiktin päiväkirjaa. Vaikka se hullulta kuulostaakin siihen nähden, etten ole häntä koskaan oikeasti tavannutkaan niin kyseinen ihminen on parantanut elämänlaatuani merkittävästi kun olen löytänyt edes yhden ihmisen joka hyväksyy minut sellaisenaan ja jolle voin ajatuksiani kertoa ilman pelkoa tuomitsemisesta.
Tilanteissa joissa kaikki pään sisällä olevat ajatukset alkavat tuntua ylitsepääsemättömiltä on kerta kaikkiaan pakko keksiä jotakin tekemistä. Ajoittain lähden lenkille tai tekemään jotain fyysistä jolla saan koko kroppaan jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Henkisellä puolella kuitenkin olen saanut heräteltyä vanhan harrastukseni uudestaan esille ja se on kitaransoitto. Se helpottaa ja selkeyttää ajatuksia monesti. Musiikilla ylipäätään on iso vaikutus mielialaani, erityisesti kun saan sitä itse soitella ja huomaan kuinka jokin biisi alkaa sujumaan tai rullaamaan paremmin. Se on hieno ja mukava tunne. Missään nimessä kaikki fantasiani ja fetissini eivät ahdista vaan niin kuin sanoin, nautin niistä ja ne tuovat elämään mielenkiintoa. Ajoittain ne vain tuntuvat liian päällekäyviltä ja hallitsevilta. Näinä hetkinä kaipaisin juttukaveria jolle kertoa tuntemuksista.
Tilanteissa joissa omat ajatukset ja halut tuntuvat vyöryvän päälle ja hallitsevansa kaikkea tekemistäni, kaivan nykyisin kitaran esille, viritän sen ja alan soittelemaan. Todella usein se auttaa erityisesti illemmalla kun pitäisi alkaa rauhoittua ja siirtyä nukkumaan. Saan päähäni muuta mietittävää eikä pää yritä kokoajan työstää ja pyöritellä niitä halujani sekä fantasioitani. En toki olisi oma itseni ilman niitä, olisin jotain muuta enkä oikeastaan tiedä mitä. Ne ovat osa minua ja persoonaani mutta niitä pitäisi oppia hallitsemaan. Osa haluistani kuuluu selvästi realistiseen minäkuvaani, osa salaiseen minääni ja osa sitten toki siihen ihanneminään. Edelleenkin nämä kaikki minäkuvat yrittävät vuoronperään sotkea asioitani ja jokainen vuorollaan kiukuttelee, että nyt on minun vuoroni olla esillä. Musiikki ja sen tekeminen on siitä iloinen asia, että se ei neuvottele kenenkään kanssa. Musiikki puhuu jokaisen puolesta eikä se ole ikinä määräävämpi tai hallitsevampi. Se puhuu samaa kieltä kaikkien kanssa ja se on silta kaikkien minäkuvien keskellä.
Jokainen meistä elää erilaisten halujen kanssa. Se halu voi joissakin tilanteissa olla halu ja valinta uuden auton kohdalla niin kuin itselläni kävi viime syksynä. Voi sitä prosessia kun uudempaa autoa tekisi mieli muttakun vanhakin on niin hyvin palvellut ja siihen on tunneside. Se halu voi olla urheiluun liittyvä, se voi olla halu lähteä ulkomaanmatkalle tai se voi liittyä jonkin esineen/artikkelin hankkimiseen. Monesti itselläni on hirveä hinku hankkia uusia työkaluja. Se heijastuneen osittain tuosta ihanneminäni puolelta, joka haluaa nostaa päätään ja osoittaa, että mies tekee niin kuin miehen pitää. Toisena päivänä ne halut voivat olla jotain aivan muuta ja päinvastaista, joista jokainen osannee lukea aikaisemmista kirjoituksistani.
Jokaisella meistä siis on haluja mutta kaikilla ne ovat erilaisia. Ne heijastavat kuitenkin sisintä olemustamme ja sitä, millaisia olemme tai haluaisimme olla. Toisille se salainen minä voi tarkoittaa täysin erilaista autoa kuin millä oikeasti ajaa mutta kavereiden hankinnat ja persoona painostavat tietynlaiseen valintaan, ehkä. Kuka tietää. Meitä on monenlaisia ja -näköisiä, ja hyvä niin. Näin kuuluukin olla. Pysykää kaikki sellaisina kuin olette, persoonallisuus ja erilaisuus tekee meistä ihmisiä. Sitten kun vielä itse oppisi elämään niin kuin saarnaa. Noh, seuraavaan kertaan taas kuitenkin.
Tilanteissa joissa kaikki pään sisällä olevat ajatukset alkavat tuntua ylitsepääsemättömiltä on kerta kaikkiaan pakko keksiä jotakin tekemistä. Ajoittain lähden lenkille tai tekemään jotain fyysistä jolla saan koko kroppaan jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Henkisellä puolella kuitenkin olen saanut heräteltyä vanhan harrastukseni uudestaan esille ja se on kitaransoitto. Se helpottaa ja selkeyttää ajatuksia monesti. Musiikilla ylipäätään on iso vaikutus mielialaani, erityisesti kun saan sitä itse soitella ja huomaan kuinka jokin biisi alkaa sujumaan tai rullaamaan paremmin. Se on hieno ja mukava tunne. Missään nimessä kaikki fantasiani ja fetissini eivät ahdista vaan niin kuin sanoin, nautin niistä ja ne tuovat elämään mielenkiintoa. Ajoittain ne vain tuntuvat liian päällekäyviltä ja hallitsevilta. Näinä hetkinä kaipaisin juttukaveria jolle kertoa tuntemuksista.
Tilanteissa joissa omat ajatukset ja halut tuntuvat vyöryvän päälle ja hallitsevansa kaikkea tekemistäni, kaivan nykyisin kitaran esille, viritän sen ja alan soittelemaan. Todella usein se auttaa erityisesti illemmalla kun pitäisi alkaa rauhoittua ja siirtyä nukkumaan. Saan päähäni muuta mietittävää eikä pää yritä kokoajan työstää ja pyöritellä niitä halujani sekä fantasioitani. En toki olisi oma itseni ilman niitä, olisin jotain muuta enkä oikeastaan tiedä mitä. Ne ovat osa minua ja persoonaani mutta niitä pitäisi oppia hallitsemaan. Osa haluistani kuuluu selvästi realistiseen minäkuvaani, osa salaiseen minääni ja osa sitten toki siihen ihanneminään. Edelleenkin nämä kaikki minäkuvat yrittävät vuoronperään sotkea asioitani ja jokainen vuorollaan kiukuttelee, että nyt on minun vuoroni olla esillä. Musiikki ja sen tekeminen on siitä iloinen asia, että se ei neuvottele kenenkään kanssa. Musiikki puhuu jokaisen puolesta eikä se ole ikinä määräävämpi tai hallitsevampi. Se puhuu samaa kieltä kaikkien kanssa ja se on silta kaikkien minäkuvien keskellä.
Jokainen meistä elää erilaisten halujen kanssa. Se halu voi joissakin tilanteissa olla halu ja valinta uuden auton kohdalla niin kuin itselläni kävi viime syksynä. Voi sitä prosessia kun uudempaa autoa tekisi mieli muttakun vanhakin on niin hyvin palvellut ja siihen on tunneside. Se halu voi olla urheiluun liittyvä, se voi olla halu lähteä ulkomaanmatkalle tai se voi liittyä jonkin esineen/artikkelin hankkimiseen. Monesti itselläni on hirveä hinku hankkia uusia työkaluja. Se heijastuneen osittain tuosta ihanneminäni puolelta, joka haluaa nostaa päätään ja osoittaa, että mies tekee niin kuin miehen pitää. Toisena päivänä ne halut voivat olla jotain aivan muuta ja päinvastaista, joista jokainen osannee lukea aikaisemmista kirjoituksistani.
Jokaisella meistä siis on haluja mutta kaikilla ne ovat erilaisia. Ne heijastavat kuitenkin sisintä olemustamme ja sitä, millaisia olemme tai haluaisimme olla. Toisille se salainen minä voi tarkoittaa täysin erilaista autoa kuin millä oikeasti ajaa mutta kavereiden hankinnat ja persoona painostavat tietynlaiseen valintaan, ehkä. Kuka tietää. Meitä on monenlaisia ja -näköisiä, ja hyvä niin. Näin kuuluukin olla. Pysykää kaikki sellaisina kuin olette, persoonallisuus ja erilaisuus tekee meistä ihmisiä. Sitten kun vielä itse oppisi elämään niin kuin saarnaa. Noh, seuraavaan kertaan taas kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti