Onko se niin vaikeaa?

Mikä ihme siinä voikin olla aina niin vaikeaa? Päättää mitä sitä haluaa elämässään. Autoa vaihtaessa on ihan normaalia katsella ja miettiä eri vaihtoehtoja. Taloa katsoessa mietitään aina, että onkohan tämä nyt hyvä vai ei. Ruokakaupassa saa menemään aikaa kun miettii, söisiköhän sitä tänään pakastepizzaa vai kalapuikkoja. Kun mietitään mitä elämässään haluaa ihmettelen, miten se voi olla niin vaikeaa? Ja ei, minulla ei ole tähän vastausta.

Viime viikko meni varsin normaalisti ja oikeastaan aika miellyttävästi. Tunsin itseni jotakuinkin "normaaliksi mieheksi" ottamatta nyt siis kantaa siihen, mikä on normaalia. Katselin naisten perään kaupassa käydessäni ja tein miehisiä juttuja kuten korjailin autoa. Tunsin itseni iloiseksi ja olin sinut itseni kanssa. Mikään ei vaivannut mieltä tai mietityttänyt minua. Kunnes.... Ajattelin juttelevani yhdelle pitkäaikaiselle naispuoliselle ystävälleni. Halusin viimeinkin, että minulla olisi kaveripiirissäni joku, joka tietäisi minkälainen olen oikeasti. Tunsin itseni voittajaksi ja itsevarmaksi lähtiessäni kertomaan hänelle näitä asioita. Ajattelin, ettei mikään voi mennä pieleen. Vaan, kuinkas siinä taas kävikään. Kerroin hänelle, että ajoittain viihdyn mekossa ja kovasti joskus haluaisin saada tietää, miltä tuntuu saada munaa. Virhe. Paha virhe. Sain ripityksen siitä, miten hän ei voi uskoa tätä koko asiaa, että kuinka voin olla tällainen kaikkien näiden vuosien jälkeen sekä siitä, että jotain vikaa ja perverssiä on jos mies haluaa olla mekossa. Hieno homma, jo tässä olikin hyvä fiilis liian pitkään.

Suljin puhelimeni ja menin sohvalle istumaan. En tiennyt oikein mitä ajatella. Mietin, että noh, ei tämä nyt ensimmäinen tällainen kommentti ole, ei kaikkea voi ymmärtää. Miksi minussa silti on sitten vikaa. Miksi ihminen joka on kuulunut elämääni vuosia, ei hyväksy minua yhtäkkiä. Olenko tehnyt jotakin väärin tai loukannut jotakuta? Pitäisikö minun nyt sitten yrittää tässä jotenkin muuttua vai? En saanut vastauksia ajatuksiini. Aikani mietittyäni koin oloni ehkä jotenkin jopa uhmakkaaksi. Älä sitten hyväksy minua, selvä juttu. Mikäli sinä sitten voit käyttää farkkuja sekä muutenkin olla vähän maskuliininen käytökseltäsi, voin minä ihan hyvin olla feminiininen. Ajatuksesta sitten toteutukseen vain ja vaatekaapille.

Laitoin jalkaani korkeavyötäröiset pitsireunukselliset alushousut, sukkanauhaliivit sukkinensa, rintaliivit ja uuden punaisen mekon. Kaivoin kaapista pari dildoa pöydälle. Ajattelin, että ihan kiusallanikin sitten teen tätä, kun se kerran on niin perverssiä. En pidä kuvattavana olemisesta enkä todellakaan tykkää olla peilin edessä. Uhmakkuus vei silti voiton ja nappasin pari kuvaa ollessani pukeutuneena. Laitoin yhden kuvan ystävälleni jossa olen mekossa, että tässä tätä perversiota nyt sitten. Katso miten sairas ja viallinen olen. En saanut vastausta viestiini mutta yhden facebook kaverin vähemmän kylläkin.



Taas mekossa ollessani ajatukset harhautuivat ja kääntyivät päälaelleen. Aloin tuntea oloni varsin feminiiniseksi, kuitenkaan nyt varsinaisesti näyttämättä feminiiniseltä. Olisipa kyllä kiva tietää, miltä se muna tuntuu. Noniin, tässä sitä taas ollaan miettimässä, että saisinpa olla jonkun miehen tai jopa miesten huomion kohteena. Pöydän ääreen ja huone mahdollisimman hämäräksi. Tunnustelen pöydällä olevaa dildoa, joka niin jyhkeästi siinä seisoo. Mietin, että miltähän se oikea tuntuisi. Tuntuu niin hyvältä mutta samaan aikaan väärältä istua sukkanauhaliivit jalassa ja mekko päällä, tunnustellen pöydällä olevaa dildoa. Näitähän kyllä on kertynyt jo viisi erilaista ja kokoista. Niiden katseleminen ja niihin koskeminen tuntuu aina samalta. Kiihottavalta, häveliäältä, fantastiselta, väärältä. Joskus harvoin käyn suihkussa niin, että laitan kaikki dildot seinään kiinni. Suihkuhetkestä tulee huomattavasti kiinnostavampi, kun ohimennen osuu seinästä sojottavaan dildoon.

En taas voi olla ajattelematta sitä, mitä oikeastaan haluankaan elämältäni. Pidän naisista ja tykkään olla naisten kanssa. Rakastan katsella naisvartaloa kaikkine kurveineen ja kauneuksineen. Silti mieleni ailahtelee miettimään miesvartaloa ja sitä ehdotonta komeutta, joka miesvartalosta löytyy. Ajatuskin siitä, että saisin olla pystyssä seisovan munan edessä polvillani ja minut käskettäisiin imemään sitä, saa minut aina innostumaan.

Oli kysessä sitten mies taikka nainen, minuun ei tee vaikutusta stereotyyppinen henkilö. Pidän älykkyydestä, viisaudesta ja persoonallisuudesta. Ihmisessä täytyy olla jotakin kiinnostavaa. Ehkä suurin syy siihen, miksi en vielä ole kokeillut mitään miehen kanssa on se, että sopivaa henkilöä ei ole löytynyt. En todellakaan kiinnostu siitä, kun joku kertoo pituutensa, painonsa ja kalunsa mitan ja kysyy, että tuletko ottamaan poskeen. No en tule. Ymmärrän kyllä naisia oikein hyvin, mikä heitä miehissä keskimäärin ärsyttää. Vieläpä päälle kysyessäni, että kertoisitko itsestäsi jotakin saan seuraavan vastauksen: "Olen huono kertomaan itsestäni, kysy mitä haluat tietää". Oikeasti hei?!  Kuinka tällainen ihminen voi saada edes työpaikan, jossei osaa itsestään mitään kertoa. En jaksa alkaa tutustumaan ihmiseen, jolla ei ole persoonallisuutta alkaa kertomaan, millainen hän on. Naisten kanssa tähän kyllä törmää erittäin harvoin, miesten kanssa suurimmassa osassa kertoja.

Jatketaan siis etsintää ja omien ajatusten mittailua. Munaa tarjoava "blowbuddy" olisi kyllä mieleen, joskin myös dominoinnista pitävä nainen. Ota tästä nyt taas sitten selvää, mitä sitä elämässään haluaa. Onko se niin vaikeaa? Kyllä se vaikuttaa olevan.