Heippa vaan blogini, pitkästä aikaa. Muutama kuukausi onkin jo vierähtänyt edellisestä käyntikerrasta. Turhan paljon töitä, liiankin pitkiä päiviä, hautajaiset ynnä muut asiat ovat vaatineet oman aikansa ja huomionsa. Burn out ei ole ollut mitenkään kovin kaukana. Sitä yllättäen huomaa, kuinka herää yöllä kolmen aikaan pohtimaan, että muistikohan sitä hoitaa alkavaa työpäivää varten asiat valmiiksi ja muistikohan sitä muuten hoitaa senkin asian kuntoon. Onneksi, olo alkaa hiljalleen tasoittua. Kyllä sitä kummasti huomaa, että burn outin ja liiallisen stressin vaikutus ei ihan heti häviä vaikka työputki alkaakin tasoittua.
Stressillä on ollut moniakin eri vaikutuksia. Väsymys, unettomuus, kiukkuisuus, ärtyneisyys ja mitä näitä nyt sitten tulee mukanaan. Sillä on ollut myöskin eräs toinen vaikutus, nimittäin ylettömän kova tarve masturboinnille, eli kansankielisesti runkkaamiselle. Olen havahtunut sellaiseen asiaan, että olen ehkä turhankin pahasti koukussa pornoon ja runkkaamiseen. Ei liene viikossa yhtäkään päivää, etteikö tulisi jonkinlaista pornoa katsottua ja runkattua. Pahimmillaan jopa parikin kertaa päivässä.
Sinänsä runkkaaminen ei ole paha asia. Kukapa meistä ei tykkäisi pitää omaa kivaa joskus. Se on mukavaa, helpottaa oloa ja lievittää stressiä. Ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun sitä ei osaa lopettaa. Koska pääkoppani yhdistää nykyisin todella herkästi stressin ja runkkaamisen tuoman helpotuksen, tulee sille tarve aika usein. Huomaan päätyväni siihen monessa eri paikassa ja tilanteessa. Kotona, suihkussa, saunassa, autossa, työpaikalla ja jopa lenkillä metsässä. Tuntuu että mikään ei riitä. Kokoajan pitäisi päästä runkkaamaan jotta stressi helpottaa edes hetkeksi.
Saatan pahimmillaan pitää tuntien mittaisen runkkaussession katsellen pornoa ja käyttäen leluja. Yhtäkkiä sitä huomaa, että käytin kolme tuntia runkkaamiseen vaikka saman asian olisi pystynyt hoitamaan vartissa. Sinne se päivä taas hävisi vaikka olisi kymmeniä asioita joita pitäisi saada aikaiseksi. Huomaan monesti nauttivani runkkaamisesta enemmän kuin seksistä itsessään.
Tietyllä tavalla pelkään itsessäni sitä, mikä on seuraava paikka jossa innostun runkkaamaan. Sen voisi jättää kotiin, turvallisesti neljän seinän sisälle. Hiljalleen se on kuitenkin alkanut leviämään ja jopa riistäytymään käsistä. Ensin autossa, sitten töissä ja lopulta jopa lenkkipolulla metsässä. Tähän vielä liitettynä ylettömän kova pornon käyttäminen. Alkaa oleman huolestuttavaa kun tuntuu, ettei enää löydä uusia pätkiä. Kaikista tulee muistikuva, että tämäkin on jo katsottu.
Saa nähdä mistä sitä itsensä vielä löytää. Kun keksisikin jonkun muun asian, jolla voisi stressiä helpottaa. Liikunta ei tunnu auttavan. Aamulla herätessä nopeastikin saattaa käsi etsiytyä housuihin. Aamupala jää syömättä ennen töihin lähtöä, koska tekee mieli katsoa hetki edes pornoa ja runkata. Töissä päivällä, lounastauon yhteydessä mieluummin etsiydyn vessaan katsomaan hetkeksi pornoa ja runkkaamaan. Se alkaa kuulostaa ongelmalta....
Kommentit
Lähetä kommentti