Siirry pääsisältöön

Addiktion hallitsema

Loppuvuosi meni varsin mukavissa merkeissä. Oli lomaa, juhlapyhiä ja sukulaisten tykönä reissaamista. Uusi talokin tuli hankittua ja muutto suoritettua vuodenvaihteessa. Puuhaa ja tekemistä riitti varsin miellyttävästi. En miettinyt työasioita enkä oikeastaan mitään muutakaan ylimääräistä. Keskityin lepäämään, kiertelemään kavereiden ja sukulaisten tykönä ja viimeisimpänä olen keskittynyt uuden talon laittamiseen itselleni mieluisaan kuntoon. Nyt olen kuitenkin taas palannut töihin ja takaisin arkeen. Arki on monesti hyvä asia. Se pitää meidät kiinni päivittäisessä tekemisessä ja monet asiat sujuvat rutiinilla. Omalla kohdallani paluu arkeen kuitenkin tarkoittaa myös tiettyjä lieveilmiöitä omassa päässäni. Se sama iänikuinen ilmiö ja ajatus on jälleen kerran palannut takaisin. Addiktio alistumiseen ja kaluun...

Olen taas pisteessä jossa huomaan keskittymiskykyni olevan heikentynyt. Välillä pystyn keskittymään käsillä olevaan asiaan hyvin, erityisesti mikäli se tulee hieman yllättäen. Sellaisten asioiden hoitaminen on kuitenkin vaikeaa, jotka eivät ole päivän polttavia vaan voin niitä makuuttaa paperitelineessä odottamassa hoitamistaan. Katson telinettä ja otan sieltä hoidettavan asian pöydälleni. Katson paperia pöydälläni ja huomaan miettiväni, että saisinpa ottaa suihin. Ei perkele, nyt seis ja töiden pariin. Alan lukemaan paperia tarkemmin. Kylläpä spermainen kova kalu suussa tuntuisi hyvältä, avaanpa puhelimen ja selailen hetken.. EI, nyt edelleen tuo paperi ja tämä työasia..

Hetken päästä kuitenkin huomaan katselevani jonkinlaista suihinottopätkää käsi housuissani. Paperi on mennyt jo selkeästi sivuun enkä oikeastaan pysty keskittymään sen lukemiseen. Mielessäni pyörii ainoastaan ajatus, että saisinpa munaa. Saisinpa olla tuo videon sihteerityttö, joka kopiointihuoneessa on polvillaan pomon iso kalu suussaan. Huomaan fantasioivani monia kertoja päivässä siitä, että saisin olla alistetussa tai alemmassa asemassa. Palvelemassa jotakuta itselläni. Ottamassa poskeen tai olemalla painettuna pöytää vasten. Minun asemani ja tehtäväni on palvella ja tyydyttää. Haaveilen toimistossa istuessani usein siitä, että joku ylempi pomo tulisi paikalle ja muistuttaisi siitä, että olen töissä vain hänen tahdostaan. Kaivaisi kalunsa esille ja laittaisi minut ottamaan suihin.

Sinänsähän näissä fantasioissa ja haluissa ei ole mitään väärää. Ongelman niistä tekee se, että ne vievät keskittymiskyvyn muista asioista. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen kesken työpäivän mennyt vessaan runkkaamaan, pystyäkseni edes jonkin aikaa keskittymään töihini. Ärsyttävää tästä tekee se, että välillä voi mennä viikkojakin todella rauhallisesti, seesteisesti ja mukavasti. Toisaalta taas voi mennä viikkoja kun haluni ja fantasiani valtaavat ajatukseni enkä pysty keskittymään oikein mihinkään. Sitä ei uskoisi, kuinka voimakkaita nämä halut voivat olla viedessään mukanaan.

Miksi en sitten toteuta itseäni enempää? Kas siinäpä pulma. Olen varsin nirso ihmisten suhteen ja aika varautunut uusien ihmisten kanssa. En mielelläni paljasta todellista minääni ennenkuin tunnen toisen. Pelkään yksityisyyteni puolesta sekä terveyteni puolesta. Nämä asiat tekevät sen, ettei ole helppoa aina löytää sopivaa seuraa. Kyllä sitä usein miettii, että sen ns "vakkarin" löytäminen olisikin kyllä mukavaa, jonka kanssa halut ja tarpeet kohtaisivat.

Mikä siinä sitten on niin kiihottavaa? En todellakaan tiedä. Kumpa osaisinkin vastata omaan kysymykseeni. En sinänsä miellä itseäni kykeneväksi parisuhteeseen miehen kanssa, tai ainakin se olisi todella oltava erikoislaatuinen henkilö. Romanttisessa mielessä viehätyn helpommin naisista. Miehistä erittäin satunnaisesti. Seksuaalisesti viehätyn enemmän miehistä, tai oikeastaan tarkemmin, noh, kaluista. Seisova kalu tarkoittaa minulle välitöntä käynnistymistä. Erityisesti jos paikat on siistitty ja kalun kantaja on hyvävartaloinen. Se on menoa samointein. Naisvartalosta pidän kokonaisuutena mutta kalussa vain on sitä jotain. Se saa minut välittömästi heikoksi. Elän taas sitä aikaa, kun voisin aivan hyvin kuvitella palvelevani kalua vaikka pari kertaa päivässä. Aamulla suihinotto, illalla toinen. Addiktioni tuntuu muodostuvan ajoittaisesti nimenomaan kalusta ja siihen liittyvistä asioista. Sille alistuminen ja sen palveleminen. Miksi sen toteuttaminen on kuitenkin niin vaikeaa?

Kommentit

  1. Kiva taas lukea uutta tekstiä :)

    VastaaPoista
  2. Ajastaan sitä aina kirjoittelee asioita. Tässä on ollut muuttohommat päällä niin aikaa on ollut hivenen huonosti. Sitten sitä jossain vaiheessa tuntee taas niin voimakasta ahdistusta, että on pakko kirjoittaa ja purkaa fiiliksiä jollain tavalla :).

    VastaaPoista
  3. Muutto on aina uusi alku. Kirjoittelehan uudesta kodistakin jotain

    VastaaPoista
  4. Huomenna taas Kouvolan ohi ajaessa mietin käsi haaroissa, että olisipa siellä vakkari pysähdyspaikka... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti