Uusi koti, vanhat kujeet

Moikka vaan blogini, pitkästä aikaa taasen. Edellisessä kirjoituksessa tuli kerrottua muun muassa uudesta talosta. Tässä on nyt jokunen kuukausi tullut asuttua ja kieltämättä täytyy sanoa, että monia positiivisia seikkoja on kun talo uudistuu noin 50 vuotta. Lattialämmitys on hivellyt muutenkin kylmiä jalkojani mukavasti eikä tuo runsas säilytystilakaan pahitteeksi ole. Edellinen taloni oli rintamamiestalo ja kovasti kyllä pidin siitä tietystä perinnehenkisyydestä jota kyseisen aikakauden talot huokuvat. Muutto oli valitettavasti osittain pakon sanelema eikä aivan täysin oma päätös. Nyt sitä kuitenkin asutaan tässä. Tavarat ovat aika kivasti löytäneet jo paikoilleen ja onpa tässä muutama seinäkin tullut jo maalattua enemmän itseä miellyttävään sävyyn. Uudesta talosta voisi varmaankin sanoa, että edessä olisi uusi alku ja uudet kujeet, vai mitä? Osaltaan näin onkin mutta suurimmalta osaltaan ei. Tietyllä tavalla valitettavasti. Toivoin kovasti, että uusi talo toisi mukanaan tietynlaisen uuden alun jossa voisi kääntää uusia sivuja elämässään. Tietyiltä osin se toikin. Uudet naapurit, viehätyksen uudesta talosta, viehätyksen uuden pihan laitosta sekä uudet mahdollisuudet remppaamisesta sekä rakentelusta. Tietyt vanhat "synnit" ja ahdistavat ajatukset jäivät vanhalle talolle. Innolla sitä järjesteli tavaroita uudella talolla ja mietti, mitä sitä olisi mukava laitella omanlaisekseen. Sitä keskittyi oman aikansa vain suunnittelemaan ja laittelemaan uutta taloa.

Mikä sitten ei muuttunut? Oikeastaan ei yksikään niistä samoista vanhoista asioista. Muutaman kuukauden asiat kulkivat aika tasaisesti. Töissä riitti tekemistä ja kaikki illat ja viikonloput kuluivat perehtyessä uuden talon tekniikkaan ja tavaroiden järjestelyyn. Nyt tavarat ovat paikallaan ja talon tekniikka hallussa. Mitäs nyt sitten? Hmm, tulisikohan joku käymään? Eipä näytä kukaan ehtivän. Eipä ole muuten kukaan kavereistani kysynyt, että kuinka olen asettunut uuteen taloon tai miltä se tuntuu. Ei, vaikka olen itse avannut keskustelun ja kysellyt heiltä, että mitä kuuluu. Ei tunnu silti kiinnostavan minun asiani. Huomaan kuitenkin taas jääneeni jokseenkin itsekseni. Naapurit vaikuttavat ensitapaamisella kyllä mukavilta ihmisiltä mutta syvempi tutustuminen vaatii aikaa roimasti enemmän. Pitkät työpäiväni eivät myöskään ole omiaan auttamaan tutustumista uusiin naapureihini. Mikä tämän aiheuttaa? Enkö ole enää kiinnostava ihmisten mielestä? Olenko lakannut olemasta hyödyksi kun asun niin kaukana? Onko minusta tullut etäinen muutettuani toiseen kaupunkiin? Olenko minä muuttunut enkä itse huomaa sitä?

Elämässäni on monia muitakin asioita jotka eivät tunnu muuttuvan. Halut ja fantasiat tuntuvat olevan varsin sitkeässä. Pari kuukautta meni tosiaan mukavasti kun tuota tekemistä oli mutta nyt tekemisen loputtua, tai ainakin vähennyttyä, alkavat samat asiat taas palata mieleeni. Taas kerran huomaan kuinka mieleeni alkavat hiipiä ne samat asiat kuin ennenkin. Ne samat asiat jotka haittaavat arjessa elämistä. Se jatkuva munanhimo hiipii taas mieleeni. Miksi, miksi jatkuvasti tuntuu, että ajatukseni kiertävät kehää ja palaavat samaan pisteeseen? Täysin epäsopivissa tilanteissa ja paikoissa alan miettiä, että olisipa mukava saada kunnon paksu patukka imettäväksi. Kaupassa käydessäni käyn ohimennen silmäilemässä naistenvaateosastoa. Onpa nätti mekko, tuollaisen kyllä haluaisin. Olisipa kiihottavaa mennä tuonne sovituskoppiin tuo mekko päällä ottamaan munaa suuhun. Noniin, ajatukset taas kasaan. Piti mennä sinne kasvisosastolle. Sinänsähän näissä ajatuksissa ei ole mitään vikaa, tiedän sen kyllä. Vika aiheutuu siitä, että niin iso osa ajatuskapasiteetista siirtyy haaveilemaan näistä asioista.. Niin, mitenkäs tässä kävikään? Sinne ne porkkanat sitten jäivät kuitenkin ajatusten harhaillessa.

Asioitahan ei sinänsä auta millään muotoa se, että olen alkanut ajoittain käymään kaupoilla siten, että arkivaatteideni alla on pitsiä. Se kiehtoo ja kiihottaa vaikka tiedän, että se on ainoastaan typerää. Silti kulkiessani WC tilojen ohi huomaan ajatusteni karkaavan miettimään, että kuinka kiihottavaa olisi kun mies laittaisi vyöllä käteni putkiin kiinni ja tunkisi kalunsa suuhuni tai veisi minut vessaan, laittaisi pukeutumaan ostamaansa mekkoon vain nostaakseen sen ylös, pyöräyttääkseen minut pöytää vasten ja alkaakseen painamaan minua. Taas kerran, näissä mielikuvissahan ei ole mitään väärää. Ei ennenkuin ne alkavat hallitsemaan mieltä ja viemään ajatuksia jatkuvasti muualle.

Kai se olisi taas keksittävä jotain näennäistä puuhaa uudessa talossa jotta saisi ajatukset muualle. Sitähän voisi vaikka kattilahuoneen putkia vähän eristellä. Toisaalta silikonisaumat kaipaisivat uudistamista myöskin. Vuotaahan tuo keittiön hanan tiivistekin kyllä. Onhan tuolla yöpöydän laatikossa kyllä toisaalta pitsihipsterit, rintaliivit ja dildotkin. Tai voisihan sitä putkimies käydä tekemässä nuo työt, tiedän kyllä kuinka työmiehen voisi palkita työn jälkeen....