Jokaisessa meistä on erilainen annos maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Riippumatta siitä onko henkilö mies, nainen tai jotain muuta. Me kaikki ilmennämme itseämme eri tavoin. Toiset ovat ääri- miehekkäitä, toiset ääri- naisellisia. Siltikin, jokaisessa on ripaus sitä toistakin puolta. Se voi ilmentyä päivittäisessä käytöksessä tai se voi jollekin tulla yllätyksenä uudessa tilanteessa, että käyttäytyykin itselleen yllätyksellisellä tavalla.
Olen tässä viimeaikoina pohtinut taas vaihteeksi itseäni. Erityisesti omaa tasapainoani tässä asiassa. Olen huomannut, että en ole tasapainossa näiden asioiden kanssa. En oikein osaa edes selittää, että millä tavoin en ole. Se on vain tunne. Tunne siitä, että feminiininen minäni ei ole tarpeeksi pinnalla. En tiedä mistä se tunne kumpuaa. En tiedä, miten voisin ruokkia tällä hetkellä sitä puolta itsessäni. En suoraan tiedä syitä, miksi maskuliininen minäni on ottanut enemmän valtaa. Kenties liian äijäpainotteinen seura, liian äijäpainotteiset aktiviteetit. Kuka tietää.
Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden määrä vaihtelee minulla voimakkaasti. Välillä olen oikeinkin tyytyväinen miehiseen ja maskuliiniseen itseeni, välillä taas inhoan itseäni sen puolen vuoksi. Tuntuu, kuin en pääsisi eroon kaikesta siitä maskuliinisuudesta joka pitää minua otteessaan. Feminiinisyyttä en ole kokenut ikinä olevan liikaa. Ennemminkin niin, että feminiinistä oloa on niin paljon, ettei sitä pysty täyttämään mitenkään. Maskuliininen tarve on helppoa täyttää. Heti kun alkaa tuntua äijämäiseltä, on kovin helppoa laittaa metsurinvaatteet päälle, vetää saha käyntiin ja alkaa tekemään puita. Feminiininen puoli ei olekaan niin yksinkertainen.
Sinänsä on mahdotonta liittää yhtäkään aktiviteettia tai tapahtumaa maskuliiniseen tai feminiiniseen puoleen. Varmasti silti jokainen meistä mieltää tietyt asiat enemmän jompaan kumpaan puoleen. Puutarhan hoitaminen on feminiinisempää, motocross maskuliinisempaa. Mikäänhän ei estä näitä olemasta toisinpäin mutta stereotypiat ovat aika voimakkaita siltikin, halusimme tai emme. Siksi tässä kirjoituksessani tukeudunkin stereotypioihin jotta asian kirjoittaminen ja avaaminen olisi helpompaa.
Niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanut, olen allerginen ylimaskuliiniselle käytökselle ja seuralle. En siedä sellaista yli-äijäilyä, jossa tehdään supermiehekkäitä juttuja. Kuten vaikkapa katsellaan lätkää ja huudetaan ohjeita pelaajille, mennään katsomaan rallia ja juopotellaan tai vaikkapa pidetään sellainen "äijien ilta" jossa juopotellaan ja haukutaan kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Toki, tämä on aika karkea ja yli-stereotyyppinen kuva mutta käytän sitä silti. Viihdyn paremmin viini- tai konjakkilasi kädessäni. Pidän siitä, että ympärilläni on mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, joilla on runsaasti erilaisia näkemyksiä maailmasta. Se on rikkaus ja voimavara josta voin itsekin oppia aina uutta.
Feminiininen puoleni ilmenee myös siten, että pidän kauniista asioista. Esimerkiksi kauniista vaatteista. Harmittelen monesti sitä, että miehille on todella vähän kauniita vaatteita. Muutamia viikkoja sitten osallistuin häihin. Kävin katselemassa vaatekaupassa vähän uutta vaatetta sinne. Nopeasti katselin miesten osaston läpi ja totesin, että onpa tylsän näköistä. Naistenvaateosasto kiehtoi minua enemmän. Siellä oli paljon kauniita värejä ja upeita kuoseja. Tuumasin silti, että hääpari arvostanee enemmän oikeaa pukeutumista ja nappasin miesten osastolta tumman violetin kauluspaidan. Sainpahan kuitenkin vähän väriä mukaani.
Olen yrittänyt ilmentää feminiinistä puoltani eri tavoin. Olen kasvattanut hiuksia joita muotoilen päivittäin ennen ihmisten ilmoille lähtemistä. Olen yrittänyt löytää uusia, värikkäämpiä vaatteita. Se ei siltikään tunnu riittävän. En tiedä, mikä riittäisi. En tiedä, mitä tarvitsisin täyttääkseni feminiinisen tarpeeni, tyhjiön sisälläni. Kun saan harjata pitkiä, pähkinänruskeita hiuksiani, koen tyytyväisyyttä. Kun näen peilistä itseni, päälläni pitsiset alusvaatteet ja mekko, koen tyytyväisyyttä. Aina ei kuitenkaan ole aikaa tai mahdollisuutta pukeutua ja meikata. Aina sekään ei jaksa innostaa. Näihin hetkiin haluaisin löytää sen palan, joka täyttää feminiinisen tarpeeni.
Olen tässä viimeaikoina pohtinut taas vaihteeksi itseäni. Erityisesti omaa tasapainoani tässä asiassa. Olen huomannut, että en ole tasapainossa näiden asioiden kanssa. En oikein osaa edes selittää, että millä tavoin en ole. Se on vain tunne. Tunne siitä, että feminiininen minäni ei ole tarpeeksi pinnalla. En tiedä mistä se tunne kumpuaa. En tiedä, miten voisin ruokkia tällä hetkellä sitä puolta itsessäni. En suoraan tiedä syitä, miksi maskuliininen minäni on ottanut enemmän valtaa. Kenties liian äijäpainotteinen seura, liian äijäpainotteiset aktiviteetit. Kuka tietää.
Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden määrä vaihtelee minulla voimakkaasti. Välillä olen oikeinkin tyytyväinen miehiseen ja maskuliiniseen itseeni, välillä taas inhoan itseäni sen puolen vuoksi. Tuntuu, kuin en pääsisi eroon kaikesta siitä maskuliinisuudesta joka pitää minua otteessaan. Feminiinisyyttä en ole kokenut ikinä olevan liikaa. Ennemminkin niin, että feminiinistä oloa on niin paljon, ettei sitä pysty täyttämään mitenkään. Maskuliininen tarve on helppoa täyttää. Heti kun alkaa tuntua äijämäiseltä, on kovin helppoa laittaa metsurinvaatteet päälle, vetää saha käyntiin ja alkaa tekemään puita. Feminiininen puoli ei olekaan niin yksinkertainen.
Sinänsä on mahdotonta liittää yhtäkään aktiviteettia tai tapahtumaa maskuliiniseen tai feminiiniseen puoleen. Varmasti silti jokainen meistä mieltää tietyt asiat enemmän jompaan kumpaan puoleen. Puutarhan hoitaminen on feminiinisempää, motocross maskuliinisempaa. Mikäänhän ei estä näitä olemasta toisinpäin mutta stereotypiat ovat aika voimakkaita siltikin, halusimme tai emme. Siksi tässä kirjoituksessani tukeudunkin stereotypioihin jotta asian kirjoittaminen ja avaaminen olisi helpompaa.
Niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanut, olen allerginen ylimaskuliiniselle käytökselle ja seuralle. En siedä sellaista yli-äijäilyä, jossa tehdään supermiehekkäitä juttuja. Kuten vaikkapa katsellaan lätkää ja huudetaan ohjeita pelaajille, mennään katsomaan rallia ja juopotellaan tai vaikkapa pidetään sellainen "äijien ilta" jossa juopotellaan ja haukutaan kaikkia vähänkään erilaisia ihmisiä. Toki, tämä on aika karkea ja yli-stereotyyppinen kuva mutta käytän sitä silti. Viihdyn paremmin viini- tai konjakkilasi kädessäni. Pidän siitä, että ympärilläni on mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, joilla on runsaasti erilaisia näkemyksiä maailmasta. Se on rikkaus ja voimavara josta voin itsekin oppia aina uutta.
Feminiininen puoleni ilmenee myös siten, että pidän kauniista asioista. Esimerkiksi kauniista vaatteista. Harmittelen monesti sitä, että miehille on todella vähän kauniita vaatteita. Muutamia viikkoja sitten osallistuin häihin. Kävin katselemassa vaatekaupassa vähän uutta vaatetta sinne. Nopeasti katselin miesten osaston läpi ja totesin, että onpa tylsän näköistä. Naistenvaateosasto kiehtoi minua enemmän. Siellä oli paljon kauniita värejä ja upeita kuoseja. Tuumasin silti, että hääpari arvostanee enemmän oikeaa pukeutumista ja nappasin miesten osastolta tumman violetin kauluspaidan. Sainpahan kuitenkin vähän väriä mukaani.
Olen yrittänyt ilmentää feminiinistä puoltani eri tavoin. Olen kasvattanut hiuksia joita muotoilen päivittäin ennen ihmisten ilmoille lähtemistä. Olen yrittänyt löytää uusia, värikkäämpiä vaatteita. Se ei siltikään tunnu riittävän. En tiedä, mikä riittäisi. En tiedä, mitä tarvitsisin täyttääkseni feminiinisen tarpeeni, tyhjiön sisälläni. Kun saan harjata pitkiä, pähkinänruskeita hiuksiani, koen tyytyväisyyttä. Kun näen peilistä itseni, päälläni pitsiset alusvaatteet ja mekko, koen tyytyväisyyttä. Aina ei kuitenkaan ole aikaa tai mahdollisuutta pukeutua ja meikata. Aina sekään ei jaksa innostaa. Näihin hetkiin haluaisin löytää sen palan, joka täyttää feminiinisen tarpeeni.
Kommentit
Lähetä kommentti