Siirry pääsisältöön

Mies joka rakasti mekkoja

Kävelin kaupassa tarkoituksenani hakea muutaman päivän ruokatarpeet. Huomasin, että kaupassa oli kattavasti erilaisia tarjouksia monilla eri osastoilla joten päätin kierrellä samalla katselemassa. Kävelin miesten vaateosaston läpi todeten saman asian kuin hyvin usein muutenkin. Tylsiä ovat. Suurimmassa osassa on joku älytön teksti printattuna, valmistajan nimi kirjoitettuna isolla tai jokin muu asia joka aiheuttaa sen, että ohitan vaatteen nopeasti. Tuumailin että noh, tilailenpa taas netin kautta, että saan edes jonkin verran itseäni kiinnostavia vaatteita hankittua. Jatkoin matkaani ja tuumailin, että pitääpä etsiytyä ruokapuolelle, että pääsee joskus poiskin.

Miesten vaateosaston viereen on kuitenkin asetettuna myös naisten vaateosasto. Pysähdyin käytävälle sen kohdalle ja jäin katselemaan kauempaa osaston tarjontaa. Mietin, että onpa siellä kivan värisiä vaatteita. Otan puhelimen taskustani ja selailen sitä tovin, katsellen samalla ympärilleni. Vähänpä näyttää olevan ihmisiä liikenteessä tänään. Uskaltaudun osastolle pyörimään vähän lähemmin. Pidän puhelimen käsissä jotta voin esittää soittavani johonkin, mikäli ihmisiä ilmestyy samalle osastolle.

Ihastelen kaikkia upeita värejä, muotoja sekä leikkauksia. Miksi naisille on aina enemmän ja upeampia vaatteita? Miksi niin monet miesten vaatteeet ovat niin konservatiivisia? Silittelen ja hypistelen kaikkia upeita tunikoja, paitoja sekä mekkoja. Värit ja muodot ovat upeita sekä kiehtovia. Haluaisin kovasti sovittaa muutamia, mutta en uskalla. En uskalla edes ottaa mekkoa telineestä ja hieman mallata sitä peilin edessä. Erityisesti alusvaateosasto, joka sisältää punaista ja pitsistä vaatetta, vetää minua puoleensa.

En minäkään kaikkea tässä maailmassa ymmärrä, eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Mikä silti estää minua katselemasta ja hypistelemästä vaikka mekkoja kaupassa? Tiedostan, että tulisin saamaan erikoisia katseita, se on ymmärrettävää. Pelkäänkö silti kasvojeni menettämistä? Todennäköisesti en tule samoja ihmisiä koskaan edes näkemään enää. Pitäisikö käydä jossain toisessa kaupungissa sovittamassa mekkoja? Entäs jos myyjä tulee puuttumaan tilanteeseen ja käskee poistua liikkeestä? Olen usein haaveillut, että saisin joskus katsella itselleni kaupasta ehdan, kunnollisen vaatekokonaisuuden tietäen, että vaatteet oikeasti sopivat päälleni. Netin kautta tilatessa käy turhan usein niin, että vaate ei vain sovi päälle. Olisi upeaa valita ja sovittaa itselleen muutamakin vaatekokonaisuus kaupassa ilman pelkoa siitä, että joku tulee tilanteeseen puuttumaan tai alkaa tuijottaa kohtuuttoman paljon.

Hypistelen vielä muutamaa ihanaa mekkoa miettien, että näyttäisiköhän tämä hyvältä päälläni. Ihastelen viereisellä hyllyllä olevaa boleroa, jossa on hieman pitsiä koristeena. Tuo peittäisi kyllä hyvin hartiat tämän mekon kanssa.

Huomaan, että osaston lähellä on muutama ihminen. He eivät suoranaisesti tuijota minua mutta vilkuilevat suuntaani varovaisesti. Otan puhelimen taskustani ja teeskentele soittavani. Kerron puhelimeen, että kaupasta ei enää löydy sitä vaatetta, jota minua pyydettiin etsimään. Laitan puhelimen takaisin taskuuni ja huomaan, että vilkuilu loppuu. En ole enää epäilyttävä heidän silmissään.

Palaan takaisin arkiseen, yksiväriseen ja konservatiivisesti pukeutuneeseen minääni. Jatkan eteenpäin kaupassa miettien, että pitääpä nyt etsiä sitä pirun jauhelijaa, jota kaikki muutkin etsivät...

Kommentit