Mikä siinä on niin vaikeaa? Iso osahan meistä sitä haluaa, jollain tavalla. Osa enemmän, osa vähemmän, jotkut eivät ollenkaan. Miksi joillekin se on niin helppoa? Miksi joillekin se on niin vaikeaa? Minulle se on juuri sitä vaikeaa. Monta asiaa seksissä on sellaista mitä kaipaan, mistä pidän, mitä haluan. Silti en saa aikaiseksi tehdä tai toteuttaa niitä.
Minun on valtavan vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin. Suhtaudun avoimesti kaikkiin enkä torju ketään suoraan. Saatan muodostaa ennakkokäsityksiä tai -odotuksia, mutta en anna niiden näkyä keskustelussa. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka pystyvät yhden illan juttuihin tai ihan vain suoraan tapaamaan seksin merkeissä. Toisaalta myös kadehdin heitä. Miksi minulla ei voi olla samanlaista rohkeutta?
Varmasti se on myös osittain tervettä vaistoa suojella itseään. Koen silti, että monia hyviä tilanteita menee itseltäni ohi, koska en vain uskalla tai kehtaa. En vain tahdo luottaa siihen, että toinen on sitä mitä kertoo olevansa. Joku koira tähän on kuitenkin haudattuna.
Minulla on toki menneisyydessäni huonojakin kokemuksia taustalla, joka osaltaan varmasti vaikuttaa uskallukseeni. Tilanteet ovat olleet sellaisia, jossa toinen osapuoli ei tosiaankaan ole ollut sitä, mitä on sanonut. Ne ovat tuntuneet ikäviltä ja latistavilta tilanteilta. Miksi ihmisten pitääkin olla niin ikäviä ja ilkeitä toisilleen? Miksi pitää aiheuttaa harmia ja haittaa toiselle niin henkilökohtaisessa asiassa?
Kaikesta huolimatta seksi pyörii tälläkin hetkellä vahvasti mielessä. Nimenomaan tietyn tyyppinen seksi. Kyllähän sinä, blogini, tiedät mistä puhun. Juuri siitä, siitä kovasta, pystyssä olevasta kalusta, jonka haaveilen työntyvän minuun. Ehkä minä vielä joskus löydän sen uskallukseni ja rohkeuteni tavata jonkun ilman, että yritän tehdä kaiken mahdollisen taustatyön ollakseni varma, että toinen on sitä mitä sanoo olevansa.
Kommentit
Lähetä kommentti