Siirry pääsisältöön

Mikä maailma odottaa ulkona?

 Olen alkanut pohtimaan tässä erästä asiaa. Kehtaisinko käydä ulkona, pukeutuneena mekkoon? Muutama vuosi taaksepäin kantani oli siihen jyrkkä, että ei missään nimessä enkä ole edes kiinnostunut siitä. Olen kuitenkin hiljalleen huomannut mielenkiintoni heräilevän asiaa kohtaan. Huomaan pohtivani, että olisiko se niin paha juttu? Kehtaisinko lähteä? Toistaiseksi vastaus on, että en kehtaa.

Olen miettinyt miten ihmiset reagoisivat. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä mahdollisen tuijottamisen koska kyseinen tapa pukeutua ei ole normaaliksi miellettyä. Ihmisillä on tapana katsella, tuijottaa ja ihmetellä oudoksi kokemiaan asioita. Eniten pelkään mahdollisia muita reaktioita. Mitä jos joku alkaa kuvaamaan ja huutelemaan töykeyksiä? Päätyvätkö kuvani vääriin paikkoihin? Reagoiko joku vieläkin ikävämmällä tavalla, esimerkiksi käymällä käsiksi tai päälle jollain tavalla?

Tavallaan pelkään menettäväni kasvoni samalla. Toisaalta, tällainenhan minä olen ja kasvoni kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen tällainen vaikka samaan aikaan häpeän itseäni valtavasti. kokonaisfiilis on todella ristiriitainen asiasta.

Jos päätyisin joskus käymään ulkona laittautuneena, se pitäisi ehdottomasti tehdä jossain muualla kuin kotipaikkakunnalla. Voi sitä häpeän määrää kun törmäisin johonkin tuttuun ihmiseen. Sinänsä luontevinta olisi varmaan mennä mahdollisimman isoon kaupunkiin, jossa ihmisiä olisi paljon. Mitä vähemmän ihmisiä on, sen herkemmin he ovat sisäänpäin kääntyneitä ja saattavat alkaa töykeiksi. Uskon, että isommassa massassa ihmisten kynnys alkaa töykeiksi on huomattavasti korkeampi, koska samalla he kenties pelkäävät omien kasvojensa menettämistä.

Joka tapauksessa, laittautuneena ulkona käyminen on alkanut kiinnostaa ja toisaalta olisi kiehtovaa käydä vaikkapa baarissa tai vastaavassa laittautuneena. Ehkä saisin siitä edes muutamia hyväksyviä ilmeitä, eleitä tai sanomisia jotka voisivat vaikuttaa kohottavasti itsetuntoon. Tai sitten itsetuntoni vedettäisiin viemäriin ja reaktiot olisivat täysin kammottavia.

En todellakaan tiedä, millainen maailma ulkona odottaa..

Kommentit

  1. Itsekin joskus pohdin, uskallanko mennä ulos. Uskalsin. Eteeni aukeni uusi maailma ja voin suositella. Elämme täällä vain kerran ja nautitaan siitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti