Siirry pääsisältöön

Seuranhaun salat

 Jaksan edelleen hämmentyä tästä samasta asiasta. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin mutta kirjoitan silti uudelleen. Olen päässyt yllättymään taas useita kertoja tästä samasta asiasta, mutta en liiemmälti positiivisesti. Miten se seuran löytäminen on niin hankalaa? Onko vika minussa vai siinä toisessa? Tulemmeko väärinymmärretyksi keskenämme? Olenko liian ronkeli? Tai liian vaativa? Pystyn aina vain uudelleen ja uudelleen hämmentymään siitä, miten nopeasti ihmiset haluavat tavata eri seuranhakupalstojen kautta. Heti ensimmäisessä viestissä kysytään osoitetta johon voi tulla. Siis oikeastiko??

Aina tuntuu siltä, että on liikaa vaadittu kun haluaisin tutustua toiseen ihmisenä ennen tapaamista. Ei minun kaikkea tarvitse tietenkään tietää mutta edes perusasiat toisesta. Vaikka toki minulla se muna on mielessä, niin ei sillä tiedolla vielä pitkälle mennä, että toista haluttaa ja muna on xx/yy kokoinen. Tämä pistää väkisinkin miettimään, että vaadinko sitten liikaa, kun en ole valmis tapaamaan välittömästi tämän tiedon pohjalta. Kyllä minä haluan varmistua, että toinen on sitä mitä sanoo olevansa. Minä haluan tietää, että mitkä ovat toisen mielenkiinnon kohteet, jotta ne kohtaisivat tapaamisessa.

Kai minä olen sitten liian vaativa kun haluan tietää toisesta perusasiat ennen tapaamista. Jotakin varmaan pitäisi opetella sitten tekemään toisin. Tai opetella vain olemaan välittämättä asioista. Sen kuin menisi vaan ja tapaisi. Minulla vain on taustalla muutama huono kokemus siitä, kun en varmistunut riittävästi toisen taustoista. Tapaamispaikalla odottikin sitten jotain aivan muuta kuin sitä, mistä oltiin sovittu.

Toimivaa kullia tuntuu olevan helppoa löytää mutta toimivan kullin ja toimivan yläpään yhdistelmä tuntuu olevan liki mahdoton tehtävä löytää. Yleensä intressit tuntuvat toiselta katoavan siinä kohtaa kun ilmoitan, että "en nyt toki aio heti sinua tavata, että olisi kiva vähän edes tutustua ja tietää jotakin ennen tapaamista". Siihen se sitten jääkin yleensä.

Pidän itseäni hyvinkin vahvasti alistuvana ja sen suuntaisesti etsin seuraa. Asetelma on mielestäni epäreilu minua kohtaan jos tapaaminen hoidettaisiin yhden, kahden viestin jälkeen. Toisen on mielestäni helppoa tulla paikalle, kun hänen täytyy vain saapua ja tulla tyhjentämään munansa. Minun pitää kuitenkin tapaamiseen laittautua ja altistan itseni paljon alistuvampaan ja haavoittuvampaan asemaan, kuin toinen. 

Mielestäni ei siis ole liikaa vaadittu jos haluan ensin hieman tutustua ja varmistua siitä, että toinen on sitä mitä sanoo olevansa. Jotta toinen on turvallinen ja luotettava ihminen. 

Vai onko se sittenkin liikaa vaadittu? Vai olenko sittenkin vain liian ronkeli? Onko se sittenkin niin, että saan myös tyytyä olemaan ilman seuraa, kun kehtaan kysellä asioista?

Kommentit